Historia

Johdanto

Vapaapalokunta-aate on lähtöisin Yhdysvalloista. Maailman ensimmäisen vapaapalokunnan perusti maineikas valtiomies ja luonnontutkija Benjamin Franklin (1706-1790) neljän vaikutusvaltaisen ystävänsä kanssa Philadelphiaan vuonna 1736. Suomen ensimmäinen vapaapalokunta perustettiin Turkuun vuonna 1838. 1 Mikkeliin vapaapalokunta, "Mikkelin kaupungin wapa-ehtoinen palonsammutuskunta", perustettiin vuonna 1879.

Ensimmäiset vuodet

Ensimmäinen yritys "Mikkelin kaupungin wapa-ehtoisen palonsammutuskunnan" perustamiseksi tehtiin jo syksyllä 1875. Muutamien kokousten jälkeen alkuinnostus tukahtui hankkeen ajajien keskinäisiin erimielisyyksiin, jossa kielikysymys oli etualalla. 1878 palokunta-asiaa jälleen alettiin kypsytellä, kunnes 1879 vuoden alusta lähtien palkuntatoiminta alkoi saada virallisempia muotoja. Ensimmäisessä vuosikokouksessa 15. kesäkuuta 1879 Mikkelin WPK:n ensimmäiseksi päälliköksi valitiin polttimomestari Albert Wilhelm Eklund (1850-1884).

Ensimmäisen kerran tositoimissa

Heinäkuun alussa 1880 Mikkelin WPK pääsi vihdoin osoittamaan kuntoaan ja taitoaan käytännössä. Puoli kahden maissa päivällä 8. heinäkuuta oli tuli päässyt irti keittiössä leskirouva Strömbergin talossa. Palokunta hälytettiin apuun ja kaupinkilaisten mielestä se oli ollut mitä parhaimmassa kunnossa kiiruhtaessaan erittäin nopeasti palopaikalle ja tyrehdyttäessään valtoimenaan loimunneet liekit vajaassa neljässä tunnissa. Seuraavan kerran Mikkelin WPK joutui tulipaloa sammuttamaan vasta huhtikuussa 1883. Vuoden 1884 jälkipuoliskolla jouduttiin "punaista kukkoa" taltuttamaan jo kaksi kertaa. Vuonna 1885 sattui yksi tulipalo, seuraava vuonna todettiin, ettei vuoden kuluessa ole ollut suurempia tulipaloja, kahdesti oli hätäkello soinut.

Toiminta sodan ja rauhan aikana

Sotien aikana Mikkelin VPK joutui raskaisiin sammutustöihin kaupungin joutuessa vihollisen ilmapommituksien kohteeksi. Toimintaa hankaloittivat myös vauriot kalustolle sekä VPK:n jäsenistölle. Ennen talvisotaa jäseniä oli 206 ja sodan alkaessa vain 105 miestä, joista puolet alle 18 -vuotiaita poikasia. Sotien jälkeen toimivien jäsenten määrä pysyi jokseenkin vaatimattomana. Niinpä 1954 aloittanut erillinen poikaosaston koulutustyö sai keskeisen aseman uuden innokkaamaan miesjoukon kasvattamisessa. Vuosina 1945-1958 Mikkelin VPK sai "jäsenkirjan" mukaan 77 uutta jäsentä. Näistä suurin osa liittyi poikaosastoon, vain 14 oli muita jäseniä.

WPK rakentaa oman talon

WPK:n kalustoa säilytettiin nykyisen Laitisenkulman tontilla sijainnessa laudoista rakennetussa liiterissä aina 1890-luvulle asti. Kaluston lisääntyessä ja toiminnan virkistyessä kävi omien varasto-, harjoitus- ja kokoustilojen tarve vuosi vuodelta ilmeisemmäksi. Vuonna 1893 WPK:lle valmistui arkkitehti V. A. Tötterströmin suunnittelema talo kaupungin lahjoittamalle tontille nykyisten Savilahden- ja Ristimäenkatujen kulmaan. Vuonna 1911 taloa laajennettiin. Nykyisin talossa toimii Mikkelin Teatteri.

Vuonna 1974 VPK muutti Mikkelin kaupungin sille luovuttamiin uusiin suojiin Polttimonkatu 10:een. Kunnes vuonna 1999 muutettiin entisen Mikkelin Palolaitoksen tiloihin Annikinkadulle, jossa Mikkelin VPK nykyisinkin toimii.

Mikkelin VPK:n kulttuuriharrastustoimintaa

Mikkelin VPK:kin oli tämän vuosisadan alkupuolelle asti Mikkelin keskeisin yhdistys, jonka toimintaan kuului kaikenlaiset kulttuuriharrastukset ja sen vaikutus alueen kulttuurielämään oli huomattava. VPK järjesti kansanjuhlia ja iltamia, harjoitti ravintolatoimintaa, sillä oli mm. soittokunta sekä voimistelu- ja urheiluseura.

Aleksandr Forsman sävelsi VPK:lle omistetun marssin, joka esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti kenraalikuvernööri Heidenin vieraillessa Mikkelissä elokuussa 1881. Marssin sanat laati tunnettu mikkeliläinen suomalaisuusmies, lyseonlehtori, filosofian tohtori Rietrikki Polén.